Kappale 1: Peruslauseita koreaksi

Läpi kaikkien kappaleiden tulen käyttämään vain sanastoa ja kielioppia, jonka olet oppinut jostakin edeltävästä kappaleesta. Jaksossa 0 opetin sinut kirjoittamaan sanoja koreaksi. Ylempänä näet litanjan sanoja, jotka opiskelemalla sinun pitäisi päästä alkuun. En ole kuitenkaan vielä opettanut sinulle miten näitä sanoja käytetään tai miten niitä taivutetaan.

“Hei”, “kiitos”, “mitä kuuluu” ja “ole hyvä” ovat oikeastaan vaikeita sanoja koreaksi. Itse näiden ilmausten sisällä on kielioppia. Tässä vaiheessa ehdotan, että pelkästään opettelet nämä “tervehdyssanat” yhtenä erillisenä konseptina. Myöhemmin voit sitten murehtia niiden sisältämästä kieliopista. Nämä sanat ovat seuraavat:

안녕하세요 = hei/moi

감사하다 ja 고맙다 ovat kaksi yleisimmin käytettyä sanaa kiittäessä jotakuta. Niitä kuitenkin harvemmin käytetään tässä muodossa ja ne ovat melkeinpä aina taivutettuina. Niitä voi taivuttaa monella tavalla, osa joista on esitelty kappaleissa 5 ja 6. Yleisimmät tavat joilla nämä sanat ovat taivutettuina:

“Mitä kuuluu” koreaksi on:

잘 지내세요? = Mitä kuuluu?/Miten sinulla menee?

Vaikka tämä on suorin tapa kysyä “mitä kuuluu?” koreaksi, se ei kuitenkaan ole yleisin tapa kysyä kuulumisia tavattaessa. Korealaiset ihmiset rakastavat ruokaa ja siksi yleinen tapa tervehtiä on kysyä: oletko jo syönyt? Kysymysten muodostaminen opetetaan luvussa 21.

“Ole hyvä” koreaksi on:

제발 = Ole hyvä (jotakin pyydettäessä, ei jotakin tarjotessa)

Tietysti on tärkeää, että painat nämä ilmaisut mieleen, mutta sinun pitää myös tietää, mistä syystä ne sanotaan juuri tuolla tavalla. Vielä riittää, että pelkästään muistat ne. Me palaamme siihen, miksi ne sanotaan niin myöhemmillä tunneilla, kun se on ajankohtaista.

Sanajärjestys

Korean kielen sanajärjestys voi olla vaikea ja kömpelön tuntuinen aluksi. Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että lauseet kirjoitetaan seuraavassa järjestyksessä:

Subjekti – Objekti – Verbi (esim. Minä omena syö)

Tai

Subjekti – Adjektiivi (esim. Minä kaunis)

Jos tarvitset kertausta kouluajoilta siitä, mitä tarkoittaa “subjekti” ja “objekti” selitän ne vielä nopeasti. Ymmärtääksesi myöhemmin opetettavia kielioppiasioita, pitää sinun olla selvillä näistä termeistä.

Subjekti on lauseessa se henkilö/substantiivi/mikälie, joka tekee jotakin. Lauseen subjekti tekee lauseen verbin määräämää asiaa. Esimerkiksi seuraavissa lauseissa subjekti on alleviivattuina:

Minä menin puistoon
Minä menen puistoon
Minun äiti rakastaa minua
Hän rakastaa minua
Koira juoksi nopeasti

Yleensä suomeksi on luonnollisinta, jos lauseen subjekti edeltää verbiä.

Objekti on se asia, jota lauseen verbi “tekee”. Esimerkiksi seuraavissa lauseissa olen alleviivannut objektin:

Äitini rakastaa minua
Koira puri postiljoonia
Hän söi riisiä
Oppilaat opiskelivat koreaa

Luonnollisinta suomen kielessä on sijoittaa lauseen objekti verbin jälkeen. Lause, jossa on verbi, ei kuitenkaan välttämättä vaadi objektia. Esim:

Minä nukuin
Minä söin
Hän kuoli

Välillä lauseessa ei ole objektia, koska se on pelkästään jätetty mainitsematta. Esimerkiksi “Minä syön” ja “Minä syön riisiä” ovat molemmat täysin oikein kirjoitetuja lauseita. Jotkut verbit eivät kuitenkaan voi “tehdä” objektia. Esimerkiksi järjettömiä ovat lauseet kuten:

Minä nukun sinua
Minä menen sinua

Lauseissa, joissa esiintyy adjektiivi, on myös subjekti. Tämän tapaisissa lauseissa ei kuitenkaan ole objektia. Seuraavissa lauseissa subjekti on alleviivattuna:

Koulu on tylsää
Minä olen tylsä
Elokuva oli hauska
Rakennus on iso
Tyttöystäväni on nätti
Ruoka on maukasta

Verbit ja adjektiivit sijoitetaan lauseen loppuun. Oikeastaan jokainen koreankielinen lause loppuu johonkin seuraavaan:

Verbi
Adjektiivi, tai
이다

Selitän 이다:n merkityksen myöhemmin tässä kappaleessa. Se ei ole verbi eikä myöskään adjektiivi, vaikka se käyttäytyy, kuten ne. Jokainen verbi, adjektiivi ja 이다 loppuvat “다”:han. Nämä ovat ainoita sanoja, joita pystyy taivuttamaan.

Korean kieleen sisältyy muodollisuus, jota voi lievästi vertailla suomen kirja- ja puhekieleen. Tämä tarkoittaa sitä, että puhut eri tavalla ihmiselle, joka vaatii kohteliaisuutta (esim. vanha ihminen tai pomo), kuin lähimmälle toverillesi. On olemassa monta tapaa, miten sanat voivat muuttua riippuen tilanteen muodollisuudesta, joista tärkeimpiä on:

koreaksi on kaksi tapaa sanoa “minä”:

나, jota käytetään kasuaalissa kontekstissa, ja

저, jota käytetään muodollisessa kontekstissa.

On olemassa monta tapaa taivuttaa sanaa, josta esimerkiksi yllämainittu 고맙다 on taivutettu monella tapaa. On tärkeää tietää, mitä taivutusmuotoa käyttää kussakin tilanteessa. Tämä opetetaan vasta kappaleessa 6. Siihen asti en painosta lauseen muodollisuuteen ja keskityn pikemmin lauseen rakenteeseen ja taivutuksiin. Siihen asti tulet myös näkemään 나:ta ja 저:ta käytettynä sattumanvaraisesti. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä, kumpaa pitäisi käyttää, ennen kappaletta 6, jossa muodollisuus on selitettynä.

Okei, nyt kun tiedät kaiken tämän, voimme keskustella itse lauseiden muodostamisesta.

Korean partikkelit (~는/은 ja ~를/을)

Suurimpaan osaan korean kielisistä sanoista liitetään partikkeli (hienosteleva tapa sanoa “jotakin”). Nämä partikkelit osoittavat sanan roolin tietyssä lauseessa – erityisesti mikä on lauseessa objekti ja mikä subjekti. Näitä partikkeleita ei voi suoraan kääntää suomeksi, koska meidän kielessä ne toimivat eri tavalla. Nämä ovat ne partikkelit, joita tarvitset tätä kappaletta varten:

는 tai 은 (Subjekti)
Tämä sijoitetaan sanan perään, osoittamaan, että se on lauseen subjekti.

Käytä 는:nää, kun sanan viimeinen tavu päättyy vokaaliin:

나 = 나는
저= 저는

Käytä 은:nää, kun sanan viimeinen tavu päättyy konsonanttiin:

집 = 집은
책 = 책은

를 tai 을 (objekti)
Tämä sijoitetaan sanan perään, osoittamaan, että se on lauseen objekti.

Käytä 를:ää, kun sanan viimeinen tavu päättyy vokaaliin:

나 = 나를
저 = 저를

Käytä 을:ää, kun sanan viimeinen tavu päättyy konsonanttiin:

집 = 집을
책 = 책을

Nyt pystymme muodostamaan sanoja käyttämällä korean kielen sanajärjestystä, sekä partikkeleita.

1. Minä puhun koreaa = Minä는 koreaa를 puhun
는 liitetään minään (subjekti)
를 liitetään koreaan (objekti)

2. Minä pidän sinusta = Minä는 sinä를 pidän
는 liitetään minään (subjekti)
를 liitetään sinuun (objekti)

3. Minä kirjoitin kirjeen = Minä는 kirje를 kirjoitin
는 liitetään minään (subjekti)
를 liitetään kirjeeseen (objekti)

4. Minä avasin oven = Minä는 ovi를 avasin
는 liitetään minään (subjekti)
를 liitetään oveen (objekti)

5. Minun äitini tekee pastaa = Minun äiti는 pasta를 tekee
는 liitetään minun äitiin (subjekti)
를 liitetään pastaan (objekti)

Saman voi tehdä lauseille, joissa on adjektiivi. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei näissä lauseissa ole objektia:

1. Minun tyttöystäväni on nätti = Minun tyttöystävä는 nätti
는 liitetään minun tyttöystävään (subjekti)

2. Elokuva oli pelottava = Elokuva는 pelottava
는 liitetään elokuvaan (subjekti)

Siirrymme nyt keskittymään, miten luoda oikeita koreankielisiä lauseita, käyttäen 이다:aa.

Olla: 이다

Aloitetaan rakentamaan lauseita kokonaan koreaksi. Tässä kappaleessa aloitamme käyttämällä 이다:aa, jotta voisimme rakentaa simppeleitä lauseita. 이다:n käännös on “olla”. Tämä sisältää kaikki “olla”:n taivutusmuodot aikamuodosta ja persoonan muodoista riippumatta.

Kuten edellä mainittiin 이다 voidaan taivuttaa. Tällä tapaa 이다 muistuttaa verbejä ja adjektiiveja, mutta 이다:n taivutussäännöt ovat yleensä (muttei aina) erilaisia. Opetan sinulle myöhemmin, mikä tämä ero oikeastaan on, koska se tulee olemaan tärkeä osa tulevia kappaleita. Esimerkiksi kappaleessa 52 tulet oppimaan, miten lauseita lainattaessa 이다 eroaa verbeistä ja adjektiiveista.

Kuten adjektiiveilla, myöskään 이다:lla ei voi olla objektia. Vain verbit voivat toimia objektin kanssa. Esimerkiksi:

Minä syön omenia (syödä on verbi, omena on objekti)
Hän tapaa kaverini (tavata on verbi, kaverini on objekti)
He opiskelevat koreaa (opiskella on verbi, korea on objekti)
Me kuuntelemme musiikkia (kuunnella on verbi, musiikki on objekti)

Kaikissa näissä lauseissa voi olla objekti, koska lauseen predikaattina on verbi. Lauseissa, joissa predikaattina on adjektiivi, ei voi olla objektia:

Minä olen nätti
Hän on kaunis
He ovat nälkäisiä
Me olemme älykkäitä

Katsoessa näitä neljää lausetta voi huomata, että kaikissa on adjektiivin edellä taivutettu “olla” verbi, jota ei voi jättää pois. Toisin sanoen emme voi muodostaa lauseita, kuten:

Minä nätti
Hän kaunis
He nälkäinen
Me älykäs

Toisin kuin suomen kielessä, 이다:a ei käytetä tämän tapaisissa lauseissa. Tämä tarkoittaa, ettei 이다:a voida käyttää osoittamaan, että jokin “on” adjektiivi. Lauseiden, joiden predikaattina toimii adjektiivi, rakenne selitetään kappaleessa 3.

Eli 이다:a ei käytetä seuraavissa lauseissa:

Minä olen nätti
Hän on kaunis
He ovat nälkäisiä
Me olemme älykkäitä

Mutta 이다:a käytetään kuitenkin seuraavissa lauseissa:

Minä olen mies
Hän on mies
He ovat miehiä
Minä olin mies
He olivat miehiä

이다:a käytetään osoittamaan, että jokin substantiivi on toinen substantiivi. Lauseen, jonka predikaattina toimii 이다, rakenne on:

[substantiivi 은/는 ][toinen substantiivi][이다] Esimerkiksi
Minä는 mies이다 = Minä olen mies

Nyt voidaan korvata “minä” ja “mies” vastaavilla sanoilla koreaksi:

나 = minä
남자 = mies

Tämä lause koreaksi näyttäisi tältä:

나는 남자이다 = Minä olen mies

Huomaa, että 이다 liitetään suoraan toiseen substantiiviin. Verbit ja adjektiivit eivät ole kummatkaan liitettynä tällä tavalla, mutta 이다 on. Jos substantiivin ja 이다:n välille tunkee välin, on lause väärä. Esimerkiksi tämä olisi väärin:

나는 남자 이다

Vaikka voi näyttää siltä, että “남자” on lauseessa objekti, ei se sitä ole. 이다 ei pysty “tekemään” jotakin objektia, toisin kuin verbit. Olisi väärin lisätä lauseeseen objektin partikkeli. Esimerkiksi tämä olisi väärin:

나는 남자를 이다

Tämän kappaleen (ja kappaleiden 2, 3 ja 4) tarkoitus on esitellä sinulle korean peruslauseiden järjestyksen. Kunnes ehdit kappaleisiin 5 ja 6 et tule törmäämään korean verbien, adjektiivien ja 이다:n taivutuksiin tai muodollisuuksiin. Näitä sanoja harvoin käytetään ilman taivutusta tai muodollisuutta.

Sanojen taivutukset ovat tärkeitä, mutta niin on myös lauseen oikea järjestys. Kun kirjoitin näitä kappaleita, mietin pitkään, kumman esittäisin ensimmäisenä. Et voi taivuttaa lausetta, ellei sinulla ole loogista lausetta, jota taivuttaa. Samalla et kuitenkaan voi muodostaa loogista lausetta, jos et osaa taivuttaa sitä. Lopuksi tulin siihen tulokseen, että olisi järkevämpää esitellä tieto tässä järjestyksessä – jolloin opiskelijat tutustuvat ensin lauseen järjestykseen ja vasta sen jälkeen oppivat miten taivuttaa lauseessa olevia sanoja.

Kaikissa kappaleissa tulet törmäämään esimerkki lauseisiin, joiden avulla esittelen, miten kielioppia voi käyttää. Kappaleiden 1-4 esimerkki lauseet eivät ole taivutettuina. Kuitenkin jokaisen lauseen alla on taivutettu versio samasta lauseesta suluissa (yksi muodollinen ja yksi kasuaali taivutus). Voit vilkaista, miten nämä lauseet on taivutettu, mutta muista, että tämä opetetaan vasta kappaleissa 5 ja 6 (verbit ja adjektiivit) sekä kappaleessa 9 (이다).

Muita esimerkkejä 이다:n käytöstä:

나는 여자이다 = Minä olen nainen
(나는 여자야 / 저는 여자예요)

나는 선생님이다 = Minä olen opettaja
(나는 선생님이야 / 저는 선생님이에요)

나는 사람이다 = Minä olen ihminen
(나는 사람이야 / 저는 사람이에요)

나는 ______이다 = Minä olen _______
(나는 _______ 이야 / 저는 _____이에요)

Voit sijoittaa minkä tahansa substantiivin subjektiksi tämän tapaisiin lauseisiin. Katsotaan miten voimme sijoittaa 이것, 그것 ja 저것 lauseisiin, joissa on 이다.

Tämä ja tuo (이/그/저)

Sanastossa voi nähdä, että “tämä” on 이 koreaksi.

Käytämme 이:tä, kun puhumme jostain, joka on käden koskettavissa (esim. tämä kynä – eli tämä kynä jota pidän kädessäni). Kuten suomeksikin “이” laitetaan sen substantiivin eteen, jota se kuvailee. Esimerkiksi:

이 사람 = Tämä ihminen
이 남자 = Tämä mies
이 여자 = Tämä nainen
이 차 = Tämä auto
이 탁자 = Tämä pöytä
이 의자 = Tämä tuoli

Valitettavasti sanalle “tuo” on kaksi vastinetta: 그 ja 저. Korean kielen perusteita opiskelevat ihmiset ovat yleensä epävarmoja 그:n ja 저:n eroista.

Käytämme 그:ta, kun puhumme jostain, joka mainittiin edellisessä lauseessa tai joka on tiedossa edeltävästä kontekstista, riippumatta siitä näetkö sitä vai et. Esimerkkien antaminen olisi tässä vaiheessa vaikeaa, koska et tiedä yhtään lausetta koreaksi. Kuitenkin, jos sanoisin: “En pidä tuosta miehestä [kun sinun ystäväsi mainitsi hänet edeltävässä lauseessa].” Sana “tuo” olisi tässä lauseessa 그.

Kun käytämme 저:ta, puhumme jostain, jonka voimme nähdä, mutta emme voi koskea, koska se on liian kaukana.

Voimme sijoittaa 그 ja 저 ennen substantiivia kuvailemaan sitä “tuona”, kuten opimme käyttämään sanaa 이.

이 사람 = Tämä ihminen
그 사람 = Tuo ihminen
저 사람 = Tuo ihminen tuolla

이 남자 = Tämä mies
그 남자 = Tuo mies
저 남자 = Tuo mies tuolla

이 여자 = Tämä nainen
그 여자 = Tuo nainen
저 여자 = Tuo nainen tuolla

이 의자 = Tämä tuoli
그 의자 = Tuo tuoli
저 의자 = Tuo tuoli tuolla

이 탁자 = Tämä pöytä
그 탁자 = Tuo pöytä
저 탁자 = Tuo pöytä tuolla

Yksi yleisimmistä sanoista korean kielellä on “것”, joka tarkoittaa “asiaa”. Kun 이:n, 그:n tai 저:n perään laitetaan 것, kyseessä on yhdyssana. Näiden kahden sanan välille ei siis saa jäädä väliä. Toisin sanoen, seuraavat ovat sanoja itsestään, eikä kaksi eri sanaa:

이것 = tämä asia
그것 = tuo asia
저것 = tuo asia tuolla

Tämä sama asia voidaan huomata toisissa yhdyssanoissa tulevissa kappaleissa. Sinun ei tarvitse huolehtia näistä vielä, mutta voimme nähdä saman käyvän sanoille 곳 (tarkoittaa “paikkaa”) ja 때 (tarkoittaa “aikaa”).

Näiden sanojen kautta sanaa “asia” ei tarvitse sisällyttää suomenkieliseen käännökseen. Tästä tarkempi selitys:

Käytän sanaa “tuo” esimerkkinä, vaikka saman logiikan voi soveltaa sanalla “tämä”.

“Tuo” voidaan sijoittaa substantiivin eteen kuvailemaan sitä. Kuten näimme aikaisemmin:

Tuo ihminen
Tuo mies
Tuo nainen

“Tuo” voi kuitenkin myös olla sana itsessään. Esimerkiksi:

Minä pidän tuosta

Tämän tyypin lauseessa “tuo” tarkoittaa jotakin, mistä sinä pidät. Se on substantiivi. Se on asia.

Toisin sanoen tämän lauseen voi sanoa yhtä hyvin näin:

Minä pidän tuosta asiasta.

Nyt voimme käyttää sanoja 이것, 그것 ja 저것 subjektina tai objektina lauseissa. Seuraavaksi tarkastelemme, miten niitä voi käyttää lauseissa 이다:n kanssa.

이다:n ja tämä/tuon käyttäminen

Muista, että 이다 käännetään “olla”:ksi. Nyt kun tiedän miten 이, 그 ja 저 (sekä 이것, 그것 ja 저것) voimme luoda lauseita, kuten:

Tuo ihminen on lääkäri

Voimme aloittaa laittamalla nämä sanat korean kielen sanajärjestykseen

Tuo ihminen은 lääkäri on

Ja sitten voimme vaihtaa suomenkieliset sanat vastaaviin koreankielisiin:

그 사람은 + 의사 + 이다
그 사람은 의사이다
(그 사람은 의사야 / 그 사람은 의사예요)

Lisää esimerkkejä:

그 사람은 선생님이다 = Tuo ihminen on opettaja
(그 사람은 선생님이야 / 그 사람은 선생님이에요)

이것은 탁자이다 = Tämä (asia) on pöytä
(이것은 탁자야 / 이것은 탁자예요)

저것은 침대이다 = Tuo (asia) tuolla on sänky
(저것은 침대야 / 저것은 침대예요)

그 사람은 남자이다 = Tuo ihminen on mies
(그 사람은 남자야 / 그 사람은 남자예요)

그 사람은 여자이다 = Tuo ihminen on nainen
(그 사람은 여자야 / 그 사람은 여자예요)

그것은 차이다 = Tuo (asia) on auto
(그것은 차야 / 그것은 차예요)

이것은 나무이다 = Tämä (asia) on puu
(이것은 나무야 / 이것은 나무예요)

Jaksossa 1 on 1250 esimerkkilausetta. Kaikki nämä on linkattu äänifailiin. Voit ladata kaikki nämä failit yhdessä paketissa täältä.

Wau! Tämä oli erittäin vaikea ensimmäinen kappale. Jos avaisit minkä tahansa muun korean kielen oppikirjan, olen varma, että sen ensimmäinen kappale olisi paljon helpompi kuin tämä. Kuitenkin usko minua: näiden asioiden oppiminen heti alkuun tulee olemaan sinulle todella hyödyllistä. Kun itse opin puhumaan koreaa, minulla kesti monta kuukautta ymmärtämään miten jotkut näistä asioista toimivat (ei sen takia, että ne asiat olisivat olleet vaikeita, vaan koska oppikirja, jota käytin ei koskaan opettanut minulle miksi jotkut asiat ovat, kuten ne ovat korean kielessä).

Ennen, kun siirryt seuraaviin kappaleisiin, varmista, että ymmärrät korean kielisten sanojen perusrakenteen, joka esiteltiin tässä ensimmäisessä kappaleessa. Muista myös, että lauseet, jotka eivät ole sulkeissa ovat teknisesti vääriä (tai todella harvinaisia), koska niitä ei ole taivutettu.

Okei, selvä juttu! Vie minut seuraavaan kappaleeseen tai

Paina tästä, jotta pääset hankkimaan tehtävävihkon tätä kappaletta varten